Rennosti töissä.

Ramasi kyllä kauheesti eilen aamulla, ku piti töihin lähteä. Emäntä kyllä antoi mun nukkua kotona sen aikaa ku kävi ruokakaupassa, mutta puol ysiltä oli sit lähdettävä. Autossa olevaan matkakoppaan menen mielelläni - mutta en mä sieltä pois tahtois tulla...

Työpaikan pihan vieressä on kova liikenne. Mut en mä ollut moksiskaan. Kattelin vaan ohi huristavia autoja. Ja mopoja. Ja polkupyöriä. Ja joku kehtas huudattaa raivaussahaakin siinä korvan juuressa (kun hoiti ruusupuskia nurin), mutta ei mua poikaa mikään pelota.

Paitsi yks juttu: Mua tuli moikkaamaan yks ihana Koiratäti (tarkoittaa rouvaa, joka rrrrrrakastaa koiria). Mut mä kiljahdin, ku mä sen näin - luulin vissiin avaruusolioks!!! Onneks Emäntä hoksas pyytää, että Koiratäti ottais pyöräilykypärän pois päästä. Ja silloin mä syöksyin salamana sen luo, ku ei se ollutkaan yhtään pelottava vaan aivan ihananihananihana!!!

Töissä on tyhmää, ku mä en saa järsiä silitysraudan johtoa. Aina kuuluu karmea EI! ku mä vähän yritän sitä hamuta. Mutta mä kokeilen vähän väliä uudelleen. Mut ei onnistu!!! Ei, ei, ei. (Pakko sit höyhentää vaikka Emännän työkassi. Se on kuulemma niin vanha ja hyvin palvellut - siis se kassi, ei Emäntä -, ettei haittaa vaikka mä sitä vähän käsittelisin. On se myös hyvä rentoutumispaikka - kuten ehkä kuvastakin näkyy, JOS EMÄNTÄ OSAA SEN TÄNNE LAITTAA.

Joo, tässä mä otan rennosti töissä. Tuo ompelukoneen pöydän jalka on kätsy tyyny. Tässä saa hyvät unet. Ei haittaa, vaikka kone hurisee... Ehkä onkin paremmat unet siinä hurinassa :)