Liputuspäivä.

Eilen aamulla ennen töihin lähtöä Emäntä veti lipun salkoon. Meinasin lentää ihan seljälleni, ku kattelin sitä touhua. Emäntä oli sitä mieltä, että ei mun ois tarvinnu olla ihan nenä kiinni tangossa. (Emäntä oli kyl ihan tyytyväinen, ku ei mun hampaat ollu kiinni siinä lipussa. No, sen verran mäkin ymmärrän, että mähän oisin joutunu koko päiväksi sinne lipputangon nupin päälle, jos oisin siinä lipussa roikkunu.)

Työpäivän aikana kävi monta asiakasta. Mä alan jo oppia, että kun ovikello soi, tulee joku sisään. Tuun aina moikkaamaan  ja vingahtelen aitaa vasten, ku ei mua heti päästetä ihmisten jalkoihin. Usein kyllä saan sit luvan tulla "ihmisten puolelle" riehumaan. Vastaanotan kaikki innokkaasti! Mutta en mä kauaa jaksa - melkein aina nukahdan, kun ihmiset alkaa jutella omia asioitaan ja unohtaa mun hellittelyn. (Emäntä on salaa tyytyväinen, ku mä en hauku!!!)

Monta kertaa päivässä käydään kävelyllä siinä työpaikan lähettyvillä. Autoja siinä huristelee ja välillä sataa vettä, mutta mitäs siitä. Ei haittaa.

Töitten jälkeen Emäntä käy välillä kaupassa tai jossain. Mä oottelen autossa, omassa kopassani. Kaikessa rauhassa. Ei mua yhtään itketä. Joskus mulla on joku tikkukin siellä järsittävänä, mutta useimmiten mä vain nukun.

Kotona mulla on kivoja pehmoleluja. Arvatkaa, mitkä näistä on leluja ja mikä ei. (Siis MÄHÄN en ole lelu.) Ja yks lelu tossa on mun itse valitsema, arvatkaa mikä? (Voitte samalla arvata, montako kuvaa Emäntä joutuu napsimaan, että edes yhdessä mä olisin liikkumatta. Oon sen verran vauhtiveikko, ettei mua niin vaan saadakaan kameralle poseeraamaan.)