Apulaisena.

Mä oon innokas auttamaan kaikissa tilanteissa. Esimerkiks nuo ompeluhommat käy Emännältä joskus senverran hitaasti, että onhan siihen vähän vauhtia laitettava. Istahdan vain ompelukoneen tallan päälle, ni kyllä ompelukone ampasee! Emäntä ei oikein tykkää, ku tikki sitten menee yli kankaan, ku ampasu tulee niin yllättäen, mutta minusta se on hauskaa. Yritän olla siinä avuksi aina, kun ommellaan...

SAUNOMASSA
Olen avulias myös, kun käydään Emännän kanssa Maila-mummon kanssa saunassa viikonloppuisin. Autan Maila-mummoa riisumisessa (ja pukemisessa). Ei ne mua saunaan asti huoli, mutta mä oottelen pukuhuoneessa ihan kiltisti. Harmittaa vaan, ku ne laittaa kaikki vaatteet niin korkeelle, etten mä yletä niitä riepottelemaan. No, mut viimeks ne ei huomannu piilottaa mummon saappaita ja villasukkia, joten oli mulla vähän puuhaa... (ja naiset oli kyl tyytyväisiä, ku mä ihan nätisti vain puuhailin, enkä jyrsiny mitään rikki asti).

Maila-mummon kissaa mä en ole vieläkään tavannu, vaikka sen tuoksut siellä ihanasti leijailee. Se kuulemma pakenee aina makkarin ikkunan kautta ulos, ku mä tuun ovesta sisään. HÖH!

ARKAJALKA
Emäntä aina mua kehuu, ku mä olen niin rohkea. En pelkää mitään! Menen reippaasti tutustumaan ihmisiin, enkä pelkää koneiden ääniä. Esimerkiks sirkkeli ja kompressori on semmosia kovaäänisiä vehkeitä, mutta ei niitä tartte pelätä. Kerran mulla kyllä polvet notkahti, ku ekan kerran kuulin naulapyssyn pamauksen. Mutta hetihän siihen tottu, ku se pamahteli puoli päivää, ku miehet viimeisteli puuliiteriä.
Mutta eilen Emäntä antoi mulle leikkeihin tosipelottavan vehkeen! Mä en uskaltanu mennä sitä puolta metriä lähemmäks. Ja mä HAUKUIN, HAUKUIN JA HAUKUIN sitä. Ekan kerran Emäntäkin kuuli, että oon mä oikeesti KOIRA, ku osaan oikeesti haukkua. Joka haukahduksella mä liu'uin lähemmäks sitä vehjettä, ku mä satuin olemaan sellasen pikkumaton päällä, ja se liukui lähemmäs ja lähemmäs ja lähemmäs--- ja lopulta se vehje jäi melkein sen maton alle. Emäntä kehtas vieressä NAURAA ja kannusti vaan mua, että ei se pure, ota vaan, ei sitä tarvi pelätä, saat sä sillä leikkiä. No, ku mä aikani olin siinä riehunu ja jo ihan läheltäkin tutkinu (haukkuen) sitä kamalaa esinettä, ni kyllä mä sen lopulta uskalsin ottaa leikkeihin. Tassulla ensin vähän kokeilin ja sitte myös hampaillakin. Vähän aikaa sain sillä leikkiä ja sitten Emäntä pani sen talteen ja antaa varmaan mulle myöhemmin uudelleen. Emäntä sanoi mulle sen esineen nimenkin. Sen nimi on: kynsiharja!

KAAPPIJUMI
Mulle kävi lauantaina ohrasesti. Ensin riehuin leikin pikkupoikien kanssa ihan itteni väsyksiin ja sit Emäntä telkes mut makkariin "nukkumaan".  Arvatkaa nukuinko? Mähän siel vinguin aika aktiivisesti, ku pojat jäi leikkimään keittiöön. Kyllä mä välillä hiljenin, mutta välillä taas vinguin.
Sitten kun pojat oli jo lähteneet kotiin, emäntä tuli mua kattomaan. Mutta ei mua ollu missään!!! Emäntä ihan hädissään huusi mun nimeä, mutta mä en ollu makkarissa!  Emäntä meinas seota, ku ei se käsittäny, miten mä olin voinu häippästä, vaikka ovet oli kiinni. Se jo lähti juoksemaan ulos, ku aatteli mennä Isännältä kysymään, oisko se päästäny mut makkarista pois. Mutta ei se ehtiny montaa askelta mennä, ku mä älysin vinkasta. Emäntä tuli takas ja mä vinkasin uudelleen, jolloin se hoksas, että ääni tulee Isännän vaatekaapista. Emäntä avas oven ja -tadaaaaaa!- siellä mä olin!!! Mähän olin (tyhmyyksissäni) retuuttanu kaapin sisäpuolella ovessa roikkuvaa Isännän kylpytakkia ja tietysti niin innoissani, etten ollu ollenkaan tajunnu, että mähän jouduin kaapin puolelle ja vedin samalla perässäni oven kiinni. Enkä mä osannu sitä työntää auki. Sinne jäin!!! Mutta loppu hyvin kaikki hyvin.