Koulutusta.

Mun oli pakko viedä toi Emäntä kouluun, ku eihän se yhtään osannu antaa mulle herkkuja niin paljon ku mä tarviin. Vein sen semmoseen Taaperokouluun, missä emännät ja isännät opetetaan tavoille!!! Että tietävät, että niitä nameja ei sit säästellä vaan ne on tarkotettu parempiin suihin. Pääasia, että Emäntä oppii, mitä opetetaan, mutta mukava siel on myös nähä muita koirakamuja. Me ollaan kaikki melkein saman ikäsiä, mut mä oon kooltani kaikkein pienin (HÖH! vaikka mä painan jo 4,2 kg!). Suurimmat on amerikan akita ja briardi. Sit on isovillakoira ja pari muutakin rotua. Oppitunnin lopuksi saadaan vähän leikkiä ja on meillä aika vauhti päällä - ja aika usein mä kyl vaa juoksen niitten toisten ympäri, ku ne on yhessä kasassa enkä mä haluis jäädä isojen jalkoihin.

Tänään ei tosin mennä kouluun vaan illalla on leikkitunti, jolloin vain leikitään. Siellä ollaan kaikki samankokoiset karviaiset samassa aitauksessa.

Ette usko mitä mä eilen illalla haukuin!!! Hemmetti, ku Isäntä oli laittanu karmeen lippalakin päähänsä, ni enhän mä sitä tuntenu, ku se yhtäkkiä tuli tupaan. Mä päästin senpäiväsen haukku-ulinan, että Emäntäkin meinas lentää pers selälleen! Kyl mua sit vähä nolotti, ku sillä olikin Isännän ääni. Mutta se lippis oli KAUHEE!

Toinen tihutyöni.

...ja Emäntä "kiittää"

Fiksu. Nimensä väärtti?

Emäntä on ihan pulassa mun kanssa, ku sen mielestä mä oon liiankin fiksu. Höh! Omasta mielestäni mä oon ihan tavallinen. TOTTAKAI mä avaan kuonolla roskiksen kannen, että pääsen roskiin käsiksi. Ihanhan se on niitten edellisten koirien, Rexin ja Nicyn, tyhmyyttä, jos ne ei ymmärtäny sitä kantta avata. Emäntä kuulemma osti työhuoneeseen kannelliset roskikset ihan niitten takia, ku ne avonaisista roskiksista levitteli roskat pitkin lattiaa. Mä vaan kattelin, ku Emäntä laittaa sinne roskia: avaa kannen ja pudottaa roskat. Mä teen sit samoin: avaan kannen ja nappaan ne roskat sieltä. (Tosin se ei nyt sit viimeaikoina ole multakaan onnistunut, ku Emäntä mokoma nosti ne roskikset pöydälle, joten en mä nyt sit yletä!!!)

Mut on yks toinen juttu, josta mä kuulin Emännän sanovan: "ei toi Fiksu ookkaan niin kovin fiksu". Ai miten niin muka? Kun ilta-ja aamupimeellä Emännän hahmo liikkuu ikkunan peilikuvassa, niin onhan se nyt hitto vie haukuttava ja muristava. Onhan se nyt ihan ennenkuulumatonta, että se siel ikkunassa hiippailee. Ihan haamulta se näyttää ja voi vaik hyökätä...

Sohvaperuna

Mäpä vallotin sohvan eilen! Ei puhettakaan, että mua ois häädetty siitä pois; päinvastoin. Emäntä haki heti kameran kännykän, että saatiin taas tämäkin historiallinen hetki kuvattua. Oonhan mä eteisen matalammalla sohvatuolilla jo harjoitellu ylös loikkaamista (ja sillon kerranhan mä sisulla pääsin sänkyynkin) ja myöskin aika huoliteltua alastuloa - ku joka kerta ei Emäntä ehtiny mua nostamaan alas. Eilen mä sit näytin, että hyvin mä myös selviydyn omin avuin alas sieltä sohvalta. Loikkasin oikein kaarevan loikan - vähän niinkuin yläkautta, että huomataan, että en mä ole mikään eilisen teeren poika, jota pitää joka paikassa auttaa...

Sohvan valtaaja

Historian havinaa.

Arvatkaa, mistä Emäntä löysi mut eilen, kun tuli yläkerrasta alas? No, ei se ensin meinannu löytää mistään, ihmetteli vaan ku en tullut vastaan. Niinpä se konttas läpi huoneiston ja katteli kaikki pöydän- ja sohvanaluset. Mut hä-hääääää: mä olinkin sängyssä!!!  Oli siinä Emännällä ihmettelemistä, miten mä sinne olin päässyt. Mutta mä oonkin ponteva poika ja koska Emännän vaatteet oli keskellä sänkyä (poissa mun hampaista!) ni mähän pääsin sinne ihan sisulla. No, Emäntä nosti mut sieltä pois, mutta mä kyllä murisin sille hirrrrrveeeesti, ku mähän oisin tahtonu jäädä sinne. Ei ollu kuulkaa helppoa päästä sinne sänkyyn ja heti nostetaan pois. TYHMÄÄ!

Kiva päivä.

Eilen oli joku isänpäivä ja se olikin aika vauhdikas päivä. Ei paljon ehtiny levätä, joten tuli kova väsy. Tässä on kuva siitä, ku mä lepään sen jälkeen ku vieraat oli lähteny:

Vieraiden jälkeen väsähtäneenä

 Meillä kävi kivoja vieraita, mutta kaikista ei otettu kuvia. Minä tykkäsin eniten Tuiskusta, Noelista ja Lukaksesta. Tuiskun kans peuhattiin sisällä ja ulkona niin paljon ku Tuiskua vain huvitti. Mä oisin jaksanu enemmänkin, mutta eihän tuo aikuinen jaksa :(  No, mut se olikin jo ollut tokokisoissa ensin, joten siltä oli jo puhti vähä pois. Oli se saanu palkinnonkin, jonkun lelun ja korvan. KORVAN???
Tuiskusta ei nyt tullut otettua yhtään kuvaa, mutta tässä me pikkusimmat pojat ollaan Emännän kainalossa. Noel ja mä. (Emäntä pitää visusti Noksun kättä poissa mun naskalihampaiden läheltä, kuten huomaatte.)

Noel, Emäntä ja minä (Fiksu!)

 Mä oon ahkera poika tuulettamaan erilaisia vaatekappaleita. Heti annan niille kyytiä, jos saan napattua suuhuni. Tässä mä annan kyytiä Emännän pipolle, samalla ku E yrittää ottaa kuvaa kolmesta oravasta, jotka juoksevat männyssä. Ei se niistä mitään kuvaa saanu, mutta ei meinannu saada minusta ja pipostakaan, kun viiletin ympäri pihaa. (Mitäs pudotti pipon maahan!!!)

Minä ja pipo

Ensimmäinen tihutyöni.

 Tässä yläkuvassa mut on just pesty ja föönattu. Alotettiin tää aamu tälleen siistiytymällä. Mutta melkein heti piti sit kuitenkin mennä ulos vesisateeseen pissalenkille, joten ei tää pörrösyys tämmösenä kauaa kestäny.  Ja täs alakuvassa on sit kuva siitä tihutyöstä. Mä RIKOIN Emännän ompelukoneen!!!No pikkusen vaan järsin nuo pikkujohdot poikki. Sitäpaitsi istuin siinä Emännän jalkojen päällä, ku se ompeli. Se luuli, että koko ajan jyystin omaa leluani, mutta multa vähä lipsahti... Ja sit ei kone enää tehny takatikkiä helposti eikä katkassu lankaa! Vähän aikaa Emäntä raapi päätään, ku ei heti hoksannu, että johdot oli poikki. Noh, ku se huomas ne johdot, ni kyllähän se heti tiesi, kuka siin oli ollu asialla. Sen jälkeen se ei antanu mun yhtään istuilla sen jalkojen päällä. Koko ajan komensi vaan kauemmas touhuamaan. Ja uhkas, että laittaa mut aidan toiselle puolelle.

HERKKURUOKAA
Arvatkaa, mitä tässä on:

No, tässä on paistettua naudan jauhelihaa. Sitä saan joskus tommosen yhden kolmion sekoitettuna mun omiin nappuloihin. Ja niinä kertoina mä syön ruokakupin aina ihan tyhjäks ja nuolen viel ihan puhtaaksikin. Kyllä on herkkumauste tuo jauheliha (jonka Emäntä on paistanu pannulla ihan vaan mua varten, eikä ole siihen laittanu mitään ihmisten mausteita). Nam, nam, maistuis varmaan sullekin.

Kyläilemässä.

Mäpä olin Millin luona kylässä. (Huomaatteks mun otsalle valahtaneen hurmauskiharan?) Milli on japaninpystykorva ja noin puoltoista vuotta vanha. Ensin mä vähän sitä pelkäsin, ku sillä oli niin kova vauhti, mutta lopulta me tultiin hyvin juttuun. Meijän onkin pakko totutella toisiimme hyvin, sillä tänne mä just sit meen hoitoon, jos Emäntä lähtee johonkin mihin se ei voi mua ottaa mukaan. Ja arvatkaa mitä??? Millin emäntä on just se ihananihananihana Koiratäti, jota mä sillon aluks luulin ufoks, ku sillä oli pyöräilykypärä päässä!

AIKAMIÄS
Mä oon 13 viikkoa vanha ja nyt mä ekan kerran nostin koipeeni pissatessani omenapuun juurelle. Mitähän varten Emäntää niin kauheesti nauratti?

ILMALENTO
Voitteko kuvitella: mä lensin! Emäntä kyl lensi viel komeemmin, mutta mä se olin joka kiljuin. Mua ei yhtään sattunu, mutta kiljuin Emännän puolesta. Sitä meinaan sattu pers takapuoleen. Oltiin lähdössä ompeluhommiin ja mä olin Emännän vasemmassa kainalossa ja mun lelukassi oikeassa kainalossa. Ylärapulla se sit liukastu, ku siin oli jotain huurretta ja siitä se lento lähti...Emäntä suoraa persliukua raput alas ja mä juoksin ulisten kauas nurmikolle. Emäntä mua rauhotteli, vaikka sillä olikin huonommat oltavat, ku eihän se uskaltanu ekaks ees liikahtaa, ku ei tiennyt, mitä kaikkee meni mäsäks. Mutta onneks ei sentään muuta ku kankku mustelmille ja vähän oikee käsivarsi araks ja vasempaan kyynärpäähän pieni mustelma. Mä siitä sitten hiljaa hipsin Emännän luokse ja rohkaisin sitä nousemaan. Ja päästiinhän me siitä sitten ompeluhommiin.

Leikkikouluterveisiä.

Eilen sain olla mukana pentuleikkikoulussa. Meitä oli siellä aika paljon, mutta suurin osa oli isompia rotuja. Niinpä minut ja pikku terrieri ja vähän arka isompi koira laitettiin samaan tarhaan telmimään. Tai siis ensin ei telmitty; mä ujostelin Emännän jaloissa, vaikka terrieri yritti saada mua vauhtiin. Mut kyl mä sit lopulta innostuin - ja innostuinkin sitten itseni niin kiihdyksiin, että Emännän pitikin sitten vähän laittaa jarruja päälle. Ei kukaan tykkää, jos liikaa nylkyttää. Mutta se pikku kaveri oli niiiiiin ihana ja saatiin oikeen kunnon vauhdit aikaan - mut aina se meni kumoon ja mä päälle!!! Se isompi arka kaveri katteli vaan meijän touhua sivusta, mutta ei se sit ihan koko aikaa malttanukaan istua, vaan tuli jo pikkasen muakin moikkaamaan. Vähän saatiin siihenkin sitten vauhtia. Mulla oli tosikivaa ja Emäntä ilmoittikin mut jo viikon päästä taas samaan paikkaan leikkimään.
Tapasin mä siellä toisenkin villakoiran, joka on mua 2 päivää vanhempi. Mutta kun se sattu olemaan isovillakoira, ni ei me päästy samaan ryhmään, vaikka mä tykkäsin siitä. Se on valkoinen. Ehkä me nähdään taas ens perjantaina.

ROKOTUKSESSA
Muahan kuulemma pistettiin niskaan eläinlääkärissä. Mä mitään huamannu!!! Mulla oli tärkeempää tekemistä, ku lääkäritäti anto pari herkkunamia naposteltavaks. Mut kyl Emäntä väittää, että mä sain rokotuksen. No, hyvä sit. Kuukauden päästä mennään taas. Kai siel sillonki on namia tarjolla?

OPPEJA
Emäntä on sitä mieltä, että mä osaan jo mennä maahan. No, totta mooses, helppoohan se on lösähtää sammakoks, jos kert näkee, että ois namuja tulossa. Ja on se Emäntä testannu, että jos se sanoo "istu", ni sillon mä en lösähdä vaan istahdan nätisti. Mut jos se sanoo "maahan", ni mä pötkähdän mahalleni. Emäntä nauraa aina vedet silmissä ja sanoo, että on toikin hyvä, mutta sitä asentoo ehkä täytyy myöhemmin vähän hioa. Se sammakkoasento ei kai sit ihan mee kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Mutta on se hauskaa, ku sillä saa namin. Ja keittiön tolppaa on nyt harjoteltu kiertämään. Se ei vielä oikein suju, ku siinä tulee välissä - vahingossa! - aina yks piruetti.