On jäänyt tarkempi esittely tekemättä, kun kotiväki on ollut vähän epävarma, mikä nimekseni tulisi. Kyllä Fiksu on kuitenkin ollut melko varma alusta lähtien. Virallinen nimenihän on Sorbitol's Fiksu Fantti, joten kyllä Fanttikin oli kauan mietteissä mukana. (Ja lempinimeni on Ronsu.) Olen siis Fiksu ja uskon, että nimi on enne (ainakin Emäntä ja Isäntä ovat sitä mieltä!!!)
Minullahan on nyt musta pentukarva, mutta harmaa minusta sitten isona tulee. ISOKSIHAN mä kasvan: niin isoksi kuin vain kääpiövillakoira voi!!! Nyt painan 2,2 kg. Ja sit huom: olen uros!!!
Eilen illalla sain aivan valtavan hepulikohtauksen, jota kestikin varmaan puoli tuntia. Vilistin makkarin, olkkarin ja keittiön väliä sellaisella vauhdilla, että Emäntä kuvaili sitä sellaiseksi kun joku kärpänen joskus lentää pään ympärillä surraten niin ettei sitä ehdi nähdäkään, ääni vain kuuluu. Mä menin samanlaisella vauhdilla, töminä vain kuului - ja vain vilahtelin silmissä. Toki siinä vauhdissa välillä törmäilin pöydänjalkaan tms. mutta ei se vauhtia häirinnyt. Minusta taisi vain olla niin hauskaa palata kotiin, kun olin käynyt autoajelulla siellä Maila-mummolla ja Emännän työpaikalla. Mukavia paikkojahan nekin olivat, mutta olen kyllä kotiutunut nyt hyvin omaan kotiin.
Arvatkaa väsyttikö sit? Mä nuuuukahdin jo ennen Emäntää sinne makkarin tuolin alle ja jossain vaiheessa yöllä siirryin viltille sängyn viereen. Koko yönä en heränny. Viideltä oli pakko nousta, ku kello soi. Kävin sit heti ulkona asioilla, molemmilla.
Emäntä yritti mulle eilen opettaa istumista, mutta se oli aika haastavaa, ku mähän istun koko ajan (silloin kun en juokse, nuku tai leiki). Nauruksihan se meni. Ja sit ne namipalat oli niin pikkusia, että olisin tarvinnut suurennuslasin, että olisin ne löytäny! Ne meni vissiin vaan hampaankoloon, ku ei niitä maastakaan löytyny, vaikka kuinka nuuskutin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti