Mäpä olin Millin luona kylässä. (Huomaatteks mun otsalle valahtaneen hurmauskiharan?) Milli on japaninpystykorva ja noin puoltoista vuotta vanha. Ensin mä vähän sitä pelkäsin, ku sillä oli niin kova vauhti, mutta lopulta me tultiin hyvin juttuun. Meijän onkin pakko totutella toisiimme hyvin, sillä tänne mä just sit meen hoitoon, jos Emäntä lähtee johonkin mihin se ei voi mua ottaa mukaan. Ja arvatkaa mitä??? Millin emäntä on just se ihananihananihana Koiratäti, jota mä sillon aluks luulin ufoks, ku sillä oli pyöräilykypärä päässä!
AIKAMIÄS
Mä oon 13 viikkoa vanha ja nyt mä ekan kerran nostin koipeeni pissatessani omenapuun juurelle. Mitähän varten Emäntää niin kauheesti nauratti?
ILMALENTO
Voitteko kuvitella: mä
lensin! Emäntä kyl lensi viel komeemmin, mutta mä se olin joka kiljuin. Mua ei yhtään sattunu, mutta kiljuin Emännän puolesta. Sitä meinaan sattu
pers takapuoleen. Oltiin lähdössä ompeluhommiin ja mä olin Emännän vasemmassa kainalossa ja mun lelukassi oikeassa kainalossa. Ylärapulla se sit liukastu, ku siin oli jotain huurretta ja siitä se lento lähti...Emäntä suoraa persliukua raput alas ja mä juoksin ulisten kauas nurmikolle. Emäntä mua rauhotteli, vaikka sillä olikin huonommat oltavat, ku eihän se uskaltanu ekaks ees liikahtaa, ku ei tiennyt, mitä kaikkee meni mäsäks. Mutta onneks ei sentään muuta ku kankku mustelmille ja vähän oikee käsivarsi araks ja vasempaan kyynärpäähän pieni mustelma. Mä siitä sitten hiljaa hipsin Emännän luokse ja rohkaisin sitä nousemaan. Ja päästiinhän me siitä sitten ompeluhommiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti