perjantai 8. marraskuuta 2013

Ensimmäinen tihutyöni.

 Tässä yläkuvassa mut on just pesty ja föönattu. Alotettiin tää aamu tälleen siistiytymällä. Mutta melkein heti piti sit kuitenkin mennä ulos vesisateeseen pissalenkille, joten ei tää pörrösyys tämmösenä kauaa kestäny.  Ja täs alakuvassa on sit kuva siitä tihutyöstä. Mä RIKOIN Emännän ompelukoneen!!!No pikkusen vaan järsin nuo pikkujohdot poikki. Sitäpaitsi istuin siinä Emännän jalkojen päällä, ku se ompeli. Se luuli, että koko ajan jyystin omaa leluani, mutta multa vähä lipsahti... Ja sit ei kone enää tehny takatikkiä helposti eikä katkassu lankaa! Vähän aikaa Emäntä raapi päätään, ku ei heti hoksannu, että johdot oli poikki. Noh, ku se huomas ne johdot, ni kyllähän se heti tiesi, kuka siin oli ollu asialla. Sen jälkeen se ei antanu mun yhtään istuilla sen jalkojen päällä. Koko ajan komensi vaan kauemmas touhuamaan. Ja uhkas, että laittaa mut aidan toiselle puolelle.

HERKKURUOKAA
Arvatkaa, mitä tässä on:
No, tässä on paistettua naudan jauhelihaa. Sitä saan joskus tommosen yhden kolmion sekoitettuna mun omiin nappuloihin. Ja niinä kertoina mä syön ruokakupin aina ihan tyhjäks ja nuolen viel ihan puhtaaksikin. Kyllä on herkkumauste tuo jauheliha (jonka Emäntä on paistanu pannulla ihan vaan mua varten, eikä ole siihen laittanu mitään ihmisten mausteita). Nam, nam, maistuis varmaan sullekin.

4 kommenttia:

  1. Voi jestas, mikä söpöliini! Tuli heti mieleeni edesmennyt luppakorvakanini...se söi kaikki johdot, mitä vain näki. Varsinkin lankapuhelimen johtoa se inhosi...kerrankin istuin juttelemassa puhelimessa, kun ykskaks vastapuolen ääni katosi...Mozart päätti, ettei kuolleille luureille puhuta. Tyttäreni kissat söivät lankani...olivat päässeet vaatehuoneeseen yöllä. Onneksi silloin lankoja ei ollut isoja kasoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh-heh. Kyllä tää Fiksukin söis mun langat, jos pääsis niihin käsiksi. Yhden lankakerän jo pääsi kerran nappaamaan ja niin me sit juostiin peräkanaa ympäri huushollia, ku yritin pelastaa lankaani. Koira osas kyllä valita kaikki ahtaat paikat, etten olis saanu kiinni. Lopulta sain. Kerä oli niin sotkussa ja monta metriä lankaa purkautunu, että multa meni siinä pikkunen tovi sitä selvitellessä. Sen jälkeen olen pitäny parempaa huolta langoistani. (Siis teen neulehommia silloin kun Fiksu vetelee hirsiä.)

      Poista
  2. Hei Mirva, kiva kun laitoit linkin tänne, niin pääsin sinua kiittämään monista kivoista kommenteistasi ♥
    Ihana koira..... tai ei tietenkään tuo jos tekee tuollaisia tihutöitä.
    Minä olen ihminen joka pelkään eläimiä. Mutta se veljenperheen saman näköinen koira ei pelota ja on ihan mun kaveri :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitoksista, Anneli. Sinun blogisi on yksi osasyy siihen, miksi aloitin Fiksun blogin kirjottamisen. Aattelin kyllä ensin myös jotain käsityöblogia, mutta en siihen oikein keksinyt mitään "punaista lankaa". Fiksun kanssa aloittaminen oli sitten helppoa, kun voi aloittaa ihan alusta pennun kotiuduttua.

      Poista