Hei hulinaa.

Ohhoh! Joulu tuli! Ja meni!
Mut kyl oli vauhtia, kävi vieraita, isoja ja pieniä. Mut ei yhtään karvakaveria :(   Tai yhden hajut kyl oli!!! Kissa mokoma teljettiin yläkertaan eikä mun annettu sitä tavata. Pöh! Ku ihmiset aatteli, että meidän on turvallisempaa tutustua toisiimme jonakin arkipäivänä, ku on pahimmassa tapauksessa sit helpompi päästä eläinlekuriin, jos sattuis jotain sattumaan.  Ei kyl mitään sattuis!!! Ja NÄINHÄN mä yhden katin tuol lenkillä. Katti oli karvat pystyssä, mutta mä vaan kattelin sitä tien toiselta puolen rauhallisesti - ja popsin ilolla Emännän tyrkyttämiä nameja. Taisin vissiin sen mielestä käyttäytyä hyvin. (Tämän kerran!)

Ihan joka hetki en jaksa KÄYTTÄYTYÄ! Esim. toi kuusenalusliina on niin herkullisen ihanan purkautuvainen, että siihen pitää hampaita sovittaa ihan joka välissä. Eikä se näytä olevan hyvää käyttäytymistä ihmisten mielestä - ainakin niitten tuskastuneista kiljahduksista päätellen ku ne mua kieltää sinne päinkään menemästä. - Mutta kyllähän mä kerkiin sinne ainakin miljoona kertaa päivässä. Oon mä ilokseni saanu sen liinan reunat jo ihan hapsuisiksi. Nätimmän näkösetkin silleen mun mielestä!

Sain maistaa kinkkua - ihan liian vähän (Pöh, sokeripalan kokosen palan!) Mutta on mulle kaikkee muutakin annettu maistaa ja mä tykkään ainakin mandariinista, tomaatista ja varsinkin banaanista. No, banaania ne syöttää mulle ihan vaan siks, ku sen avulla kuulemma ei sit ulkona niin hyvin maistu paska öööö, siis jonkun toisen eläimen kakkimus. Jostain niitä herkkuja meijän pihalle ilmestyy. Mun omat jätökset Emäntä kerää visusti talteen --- tai no ei ehkä ihan talteen, mutta tuonne jätepönttöön kumminkin. Tai kyllähän se tietysti kerää ne vieraatkin pötköt aina ku näkee - etten mä pääsis niihin käsiks.

Voi että mihin tää juttu lipsahti!
Pakko jatkaa toisella kertaa, että tulis vähän järkevämpää tekstiä.
Terveisin Fiksu