Vuodenvaihde

Emäntä oli varannut mulle paljon puuhaa uudenvuodenyöksi, ku se luuli, että mä saattasin hermostua paukkeesta ym. tulituksesta. Pah! Mitä vielä! Mua ulkoilutettiin vain hihnassa, eikä yhtään päästetty vapaaks. Ku jossain pamahti, mä kyl sen kuulin ja pysähdyin ihmettelemään, mutta sitten taas jatkoin matkaa muina mieh koirina. Ihan keskiyöllä, ku toiset oli pihalla paukuttelemassa, mä olin Emännän kans tuvassa. Silloin vähän juoksin ikkunaan haukkumaan, ku kuului kova ryske, mutta kyllä pallonhakuleikki oli sittenkin mukavampaa. Ja kauhee pamaus kuului tuvassakin, ku Emäntä posautti kuoharipullon auki - mä kattelin pää kallellaan, että sepä vasta pamahti! Ja ootin, että heitä ny se pallo!!!

JOULUHÖSSÖTYSTÄ
Jäi viimeks toi jouluhulinajuttu vähän kesken, ku aihe lipsahti ihan kakkamaiseks. Kerronpa nyt sitte joulusta: Joulun aikaan kävi monena päivänä vieraita. Mukavinta oli ku kävi niitä pieniä lapsia. Niitä on kiva nuolla (vaikka sitäkin yritetään estää!). Yks ihana tyttö kuitenkin antoi nuolla koko naaman (koko jouluaattoillan!) ja se oli kivaa! Tosin jouluaattona mä jouduin hetkeksi Emännän työhuoneeseen evakkoon, ku joulupukin muori oli lähettäny sellasta viestiä, että koiran olis syytä olla poissa, ku pukki tulee. Mutta olipahan mulla sitte puuhaa, ku pukki oli käyny. Koko huusholli oli täynnä paketteja ja niitä oli hauska tutkia ja auttaa ihmisiä avaamisessa. Mäkin sain pari pakettia: heijastinliivin ja aktivointikuution. Ihme ja kumma, mitään herkkupakettia ei tullu. (Sain kyl herkkuja sit uuden vuoden kunniaks, joten hyvä niinkin.)

UUSIA OPPEJA
Mä osaan jo pysyä PAIKKA-käskyllä paikallani, vaikka Emäntä menee piiloon ja pysyy poissa (ja laskee kahteenkymmeneen). Emäntä on ihan ihmeissään! Mähän oon muuten kauhee koheltamaan ja häsläämään, mutta tuossa käskyssä mä oon hyvä!!!
Lisäks me on opeteltu SEURAA-käskyä, vaikken mä ite sitä ole varsinaisesti "huomannu". Emäntä vain hokee "seuraa, seuraa, seuraa" aina ku mä kävelen sen jalan vieressä vasemmalla. Ja mä kävelen siinä aika pitkiä matkoja; ku mullehan siinä tippuu namejakin suuhun vähän väliä. Mitäpä ei koirapoika tekis namin eteen?

ITKUHAUKKUA
Yhen oppimani asian mä oon unohtanu Emännän joululoman aikana. Eilen oltiin Emännän kanssa ekaa työpäivää loman jälkeen kirkonkylän työhuoneessa ja aikasemmin mä oon oottanu ihan nätisti, ku Emäntä käy vaikka roskapussia viemässä ulos. Eilen en oottanu nätisti. Huusin, haukuin, ulvoin ja kiljuin Emännän perään. Se joutu takasintultuaan oottamaan käytävässä ainakin 20 minuuttia, että mun huuto ois lakannu. Se ei halua antaa mulle sitä kuvaa, että mä saan kiljumalla tahtoni läpi. No, ku mä sit vähän vedin henkeä, ni semmosella hiljasella hetkellä se sit tuli takasin - eikä "huomannu" mua ollenkaan. Teki vain omia ompelujuttuja. Saas nähdä kumpi tämän asian lopulta voittaa. Mulla on kyl paha aavistus, että mun pitää taas opetella olemaan hiljaa jäädessäni yksin.