Tuisku-nimistä unilääkettä.

Olipas taas mukava sunnuntai! Sain yllärivieraan, Tuiskun. Yht'äkkiä kesken tottelevaisuusharjotusten olikin Tuisku vieressä ja mähän säikähdin sitä ihan sikana. Juoksin pöydän ympäri karkuun ennenkuin mä tajusin, että sehän on mun paras kaveri! Ja siitäkös se riemu sitte repes. En meinannu ollenkaan pysyä nahoissani. Tuisku ei kyl ollu moksiskaan, vaikka mä koko ajan kohelsin sen ympärillä. Se on semmonen viilipytty. Ja välillä se yritti vähän torkahtaakin, mutta mä kyl yritin saada sen pysymään virkeenä.

Ruoka meille tarjottiin eri huoneissa, ettei mee vahingossa eväät sekasin.

Pienellä lenkurallakin käytiin ulkona, vaikka olikin pakkasta jotain 7 astetta. Se ei haitannu, mutta emännät oli vähä hätää kärsimässä, ku me kumpikin oltiin koko ajan neliveto päällä. Ihan niinku oltais jotain villikoiria, jotka ei ikinä ole hihnaa nähneetkään. Aateltiin Tuiskun kans, että tääl maalla ny voi mennä niinku pellossa. Mennään sit ihmisten ilmoilla taas nätisti ;)

Oli meillä sitten myös oppitunti. Yhdessä opeteltiin istumista ja paikkamakuuta ym. mukavaa. Sit ku Tuisku oli lähteny kotiin, mä nukuin koko loppuillan kuin härski silli. Yhtään en riehunu iltariehua niinkuin yleensä iltaisin. Meni akku ihan tyhjäks Tuiskun kans. Kivaa!

Tässä on menossa paikkamakuuharjotus.  (Toi jakkara tuol takana ei ole meidän kaatama. Emäntä vain on niin ilkee, että laittaa aina jakkaran tohon maton päälle, ku siinä on semmonen ryppy, jota mä tahtoisin hampaillani repiä!!!)