Emäntä tykkää kattoo Emmerdalea joka ilta. Kovin hyvin se ei siltä onnistu, koska JUST SILLON on mulla riehunta-aika ja HALUAN, että Emäntä riehuu mun kanssa. Se on keksiny vaikka mitä konsteja mun hillitsemiseksi, mutta mä vaan hyppään syliin ja nuolen, nuolen, nuolen ja revin paitaa ja raavin ja raavin, että se toope tulis mun kans leikkimään. Joskus se nappaa mut kainaloon ja laittaa toiseen huoneeseen rauhottumaan!!! Oon mä siihenkin sopeutunu, en mä siellä huuda, vaikka mieli tekiskin. Mutta nyt on Emäntä keksiny konstin: Se älys ostaa mulle semmosen aika ison oikean naudan luun, joten nythän mulla onkin kunnolla tekemistä sen Emmerdalen ajan!!! Siinä kuluu kivasti aikaa, ku sitä luuta järsin. Enkä malttais lopettaa Emmerdalen jälkeenkään, mutta kyllä Emäntä sen luun ottaa multa pois (muilla herkuilla houkuttelemalla!) ja laittaa sen takan päälle seuraavaa iltaa varten.
Tänään aamulenkillä kyllä nappasin hangen alta ihan oman herkun: Ei Emäntäkään oikeen tiennyt, mikä se oli, mutta ei se poiskaan sitä multa saanut. Isäntä oli sitä mieltä, että se "keppi" oli hauen selkäranka. Isäntä oli savustanut ison hauen ja ne jämät oli sitten viety kompostiin, josta varmaan sitten linnut olivat kuljettaneet sen rangan pellolle. Nyt näyttää Emäntä jännäävän mitä mun masulle tapahtuu, ku sen "kepin" söin.
Terv. Fiksu, The Luunjärsijä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti