Rohtuuko koiran huulet?

Juu,
mutta Emäntä ei yhtään tykänny, ku "lainasin" sen huulirasvaa. Kauheesti ärjyen se tuli mua kohti ja möykkäs, että et kyllä sitä riko!!! Mähän juoksin karkuun pöydän alle ja narskuttelin sitä rasvaputkiloo hampaissani, ku siitä kuului niin kiva ääni. (Eihän Emäntä muuten ois hoksannutkaan, että otin sen huulirasvan, jos se ei ois naksunu niin kivasti!) Ihan säpäleikshän mä sen putkilon sain, mutta Emäntä oli kyl aika näppärä, ku nappas sen sisällön -sen rasvan- talteen. Kyllä se näkyy sillä vieläkin huuliaan rasvaavan, vaikka kyllä siihen tuli muutama hampaanjälki minultakin ;)

ENTÄS SYÖKÖS KOIRA KANGASTA?

No ei!
Vaikka Emäntä yrittää sitäkin syöttää.
Oltiin ihan normilenkillä ja Emäntä aina välillä antaa mulle namia. Ku oon kiltisti ku tulee vaikka auto tai mopo vastaan. No, sit tuli auto ja Emäntä törkkäs mulle namia suuhun. Oltiin ihan hölmistyneitä kumpikin ku mulla oli kangastilkku hampaiden välissä ja Emäntä hämäänty, ku mul oli sininen kieli. Sit se tajuskin, että sehän olikin pikkupala sinistä pellavakangasta, joka oli jääny sen taskuun, ku se tilkku oli kaupassa värimallina vetoketjua varten. Semmosta namia yritti mulle syöttää!!! Mut eihän se meinannu sitä saada multa pois, ku mä aattelin, että pidän sen itelläni, ku kert sain. No, luovutin sen sit lopulta, ku näytti siltä, että Emännältä menee pissa housuun, ku se nauro niin hirveesti ;)

Terv. Fiksu, Emäntääkin fiksumpi!

Kohellusta ja viherrystä

Ette kyl arvaa kuka on koheltanu. Tai no joo: mähän se olin! Nukuin soffalla täydessä unessa, ku vieras mies tupsahti ovesta ja mähän pomppasin haukkumaan, mutta samalla törmäsin johonkin tai kompastuin tai jotain ja muutama sekunti oli vaan haukun sekaista vinkunaa ja piti päättää kumpaa tekis. Päätin sit vaan parkua, ku sattu niin saamaristi!!! Menin tuolin alle parkumaan. Ku siitä jotenkin tokenin, ni Emäntä yritti selvittää, mihin sattu, mutta ei minusta mitään selvää saanu; en ontunu, mutta olin muuten vain aika hiljasta poikaa. Se oli yks sunnuntai-ilta, joten ei siihen hätään nyt mitään eläinlääkäriäkään osattu haalia. Mutta koska yöllä tutisin kivun takia, ni aamulla Emäntä sit tilas eläinlääkäriajan. Siellä mua näpelöitiin joka puolelta ja tultiin siihen tulokseen, että mulla oli oikean etujalan olkavarren venähdys - mutta ei paha, koska se ei vaikeuttanu mun liikkumista. Sain kuitenkin särkylääkettä, koska kipeähän se oli. Ja pian se lääke helpotti. Mä yritän luvata olla koheltamatta tästedes!

Juhannuksena oltiin mökillä. Se oli eka kerta tänä kesänä, joten oli meinaan ruoho kasvanu melko pitkäksi. Ei sitä voinu ajaa ruohonleikkurilla vaan Isäntä joutui niittämään sen niittokoneella. No siitähän tuli Emännälle haravoimispuuhaa moneksi tunniksi ja mä sain olla hommissa mukana koko päivän. Arvaatte varmaan, että päivän päätteeksi mä olin melko VIHREE!!!

Terv. The Fihree-Fiksu

Emännän tyhmyys

Ei kyl paljoo järjen valo säteile Emännällä - tai sit se on vaan pirun laiska! Täs pari viikkoo sitte mulle tuli pissahätä keskellä yötä ja yritin herättää Emäntää (ja vähä Isäntääkin) kävelemällä niitten päällä ja nuolemalla naamaa, mut ne vaan komensi, että nyt nukutaan! Eihän mun sit muu auttanu ku käydä kusasemassa matolle ja jatkaa sitte nukkumista. Kyllähän Emäntä aamulla huomas tyhmyytensä, mutta oppiko se mitään? EI!

Viime yönä mulle tuli erilainen hätä ja yritin taas Emäntää hereille. Tallustelin päällä ja nuolin naamaa ja niskaa ja käsiä ja mitä sain aikaan: Nuku nyt-komento vain kuului. No, en kai mä voinu nukkua, ku oli hirvee paskahätä!!! Kävin sit keittiössä kakkimassa ja tulin nukkumaan niinku käsky kävi. No, aamulla sit Emännällekin totuus valkeni ja kuulin, kun se sano Isännälle: "Seuraavalla kerralla on kyl pakko lähtee Fiksun kans ulos keskellä yötä, jos se herättää."

Mä en kyl oo niin varma, viittinkö enää vaivautua herättelemään...

terv. Fiksu, The Hätänen

Saippuakuplien metsästys

Mä en tiennykään, kuinka hauskaa voi olla saippuakuplien jahtaaminen! Mutta ku Noelin äiti niitä ampui, niin mä INNOSTUIN ottamaan niitä kiinni kilpaa Noelin kanssa. Ampui? No, ampui ampui, ku sillä on sellanen saippuakuplapyssy, mistä tulee ISOJA ja   p i e n i ä   kuplia ja joskus ne pikkukuplat on isojen sisässä. No, enivei, Noel sai niitä kuplia poksautettua käsillään ja mä kuonolla! Voi että meillä oli hauskaa - ja tuulikin osallistui leikkiin: yritti puhaltaa kuplat niin pitkälle tai ylös, ettei me saatu niitä aina kiinni. Vähä mua sit väsytti sen leikin jälkeen.

Mitähän seuraavaks leikittäis?

terv. Fiksu, The Vauhtikoira

Iltatoimet.

Meikäläisen nukkumaanmenorutiinit alkavat siitä, ku ekaks käydään pikku pissakakkalenkki. Tontin ympäri kierretään ja vähän ennen roskapönttöä pökätään se kakka, ettei Emännän tarvi sitä pitkälle kantaa. Sisälle tultua Emäntä menee pesemään hampaita(an) ja mä annan kyytiä mun possunpuolikkaalle tai lehmänrämälle. (Kumma ku mun kaikki kivat lelut on jotenkin räjähtäneitä.) Niitä mä juoksutan tuhatta ja sataa makkarista olkkarin kautta keittiöön ja takasin, ainakin miljuuna kertaa. Ja välillä sohvien ja tuolien ja sängyn kautta. Pitäähän niitä leluja vähän tuulettaa! Samalla siinä matotkin rullaantuu, hyvää se niillekin tekee!

Sit mä oon aika hengästyny - ja latkin vettä.

Emäntä (yrittää) ottaa päiväpeiton pois sängyn päältä. Mä pompin siinä päällä ja peiton sisällä ja alla ja päällä ja sisällä ja yritän "auttaa!".  Kyllä se joka ilta jotenkin onnistuu...

Ku saadaan peitto pois, Emäntä alkaa riisua ja sillä aikaa mä kaivan tyynyn alta Emännän yöpaidan. Mä haluan olla avulias herrasmies. Ravistelen sen paidan valmiiksi levälleen siihen sängyn päälle, ni sen ei ite tartte muuta ku pujahtaa paidan sisään. Tosin mä en aina haluaiskaan antaa sitä paitaa Emännälle, mutta koska mä tiedän, että saan aina iltatikun järsittäväksi, niin pukekoon Emäntä yökkärinsä!

Tikkua sängyssä järsiessäni Emäntä pujahtaa peiton alle ja sammuttaa valot. Ku mun tikku loppuu, mä hyppään lattialle taas vähän juomaan. Sit mä käyn kuiskaamassa hyvät yöt Emännän korvaan ja hyppään taas lattialle. Sieltä mä sit pikkasen inisen merkiksi Emännälle, että vilauttaa valoja sen verran, että mä saan hypättyä pöydälle. Tähtäys pöydälle nimittäin onnistuu paremmin valossa, terv. nimim. kokemusta on pimeässä epäonnistuneesta tähtäyksestä! No, ku Emäntä klikkaa valot päälle mä hyppään ja samantien Emäntä sammuttaa valon. Mä vaan tarkistan, että Emännän käsilaukku on paikallaan siinä pöydällä ja hyppään sitten lattialle. Niinpäin se hyppy onnistuu pimeässäkin.

Enää on jäljellä yks hyppy: sänkyyn Emännän kylkeen huokaisten unten maille. Isäntäkin tulee jossain vaiheessa nukkumaan, mutta siitä me ei mitään tiedetä, ku nukutaan!!!

Terv. Fiksu, The Iltapupu

Maaliskuun kuvasatoa

Emäntää täytyy ompeluhommissa autella. Tosin tämmöstä karvasta apulaista katsoessaan Emännälle on heränny ajatus, että tästä takkuturkista pitäis päästä eroon.

Aamuhangella on huisin hauskaa juosta ja hakea Emännän viskaamia leluja. Vauhtia piisaa, eikä takkukarvat haittaa yhhhhtääään!

Takan eessäkin on ihan mainiota lekotella kaikkine karvoineni. Mitä ne takkuturkista höpisee???

HELP ME! Se vei mut Arjan kynsiin - ja must tuli NAHKAPOIKA! Ja Emäntä kehtaa olla maireena tyytyväisyydestä. Tämmöset läppäkorvatkin mulle tuli, niitä pitää usein läpsytellä. Ja Emäntä vaan ihailee!

KUKA tonne peiliin on tullu??? Ennen siel oli ihana VILLAkoira! Nyt joku ihan outo tyyppi, jolle pitää vähän urahdella ja käydä sen kuonoa vähän haistelemassa (ei haise millekään!). Mistä toi tyyppi tänne tuli?

Emäntä otti valokuvan koiralenkin varrelta maaliskuun 23. pvä. Se väittää, että nää puolukat on erehtyneet kuukaudesta. Näitten pitäis esiintyä vain joskus elo-syyskuun paikkeilla. Onkohan nää pahasti myöhässä vai kaameesti etuajassa?

Terv. Fiksu, The Kynitty!

Lomailua

Tämä poikapa pääsi käymään oikealla lomalla. Emännän kanssa vietettiin viis päivää Rantasipi Aulangon Kylpylässä. No, muahan ei kyl mihkään altaaseen huolittu, mutta oli mulla kiva hotellihuone, jossa mulla oli oma sänky. (Tai yhden yön siinä sängyssä kyllä nukkui Isäntä, mutta kolme muuta yötä mä sain olla siinä yksikseni, aaaaah mitä ylellisyyttä!) Ensin lauantaina ja sunnuntaina oltiin isolla porukalla, ku isäntäväki ja lapset perheineen oli mukana, mutta sen jälkeen olin Emännän kanssa kaksistaan keskiviikkoon asti. Ulkoiltiin tosi paljon, ilmat olivat oikein otolliset: opin heti, että ulkoa sisälle tullessa ei heti hypätäkään sänkyyn vaan avataan kylppärin ovi nenällä ja sitten hipsitään suihkukoppiin odottamaan, että Emäntä saa litimärät vaatteensa naulakkoon ja tulee suihkuttamaan kurat mun jaloista ja alustapuolelta. Mulla on nyt toooosi pitkät karvat ja kura ja loska tarttuu kivasti - eikä nyt juuri kurattomia ja loskattomia lenkkejä pääse tekemään!

Arvatkaa, pitikö hotellissa haukkua käytävästä kuuluvia ääniä. Mun mielestä kyllä piti, mutta Emännän mielestä ei. No, mä tein semmosen kompromissin, että mä maltoin pääosin olla Emännän mieliksi, enkä paljoa haukkunu. Mutta JOSKUS oli kyl ihan pakko!!! Varsinkin, jos keskellä yötä kuului käytävästä joku mökä, ni mähän räjähdin. Ha-ha, hassua ku Emäntä sai sätkyn ja oli pudota sängystä.

Parina päivänä mä pikkasen inisin Emännän perään, ku se jätti mut yksin huoneeseen ja meni ite syömään tai pulikoimaan. Mutta en mä sitte enää viittiny - ainahan se takasin kuitenkin tuli. Mutta kyllä siellä naapurihuoneissa oli koiria, jotka ulisi ja ulvoi, ku jäi yksin. En mä viittiny niihin ulvontoihin osallistua ollenkaan.

Emäntä halus ottaa reissun opetuksen kannalta ja aatteli, että treenaa mun kanssa vastaantulevien koirien kohtaamista. No, se homma meni ihan plörinäksi!  Viiden päivän aikana lenkillä tuli vastaan tasan yksi koira. Ja se kohtaaminen meni ihan mallikkaasti: käyttäydyin juuri niinkuin pitikin, en huomioinut vastaantulijaa oikeastaan ollenkaan. Kolme kertaa päivässä tehtiin n. tunnin lenkki, mutta ei juuri ristin sielua tullut vastaan - kotilenkeilläkin näkyy enemmän liikettä ;)  HEH HEH, EI KAI NE OTOLLISET, KURASET JA RÄNTÄSATEISET ILMAT VAAN OLLEET SYYNÄ SIIHEN, ETTEI KUKAAN MUU ULKOILLUT???

No, pääasia oli, että Emännällä ja mulla oli kivaa. Paljon nähtiin kauriin ja peuran jälkiä. Ja Emäntä näki myös lumikon vilistelevän sillan alla, mutta mä en mitään semmosta huomannu. Hevosia mä näin, mutta nekään ei tulleet niin lähelle, että olisin päässyt haistelemaan - vaikka Emäntä olis halunnu niittenkin kohtaamista mulle opettaa.

En panis hanttiin, vaikka Emäntä tekis vähän useemminkin tommosia kylpyläreissuja, mihin mä pääsen mukaan. Kivaa oli!!!

t. Fiksu, The Hotellikoira