Onnen päivät

Nyt on kuulkaa elämä mallillaan. Mä oon saanu kotiin uuden kaverin, Depin, joka asuu meillä koko syyskuun ajan. Depi on nii-iin söpö ja ihana shetlannin lammaskoira ja me ollaan tosihyviä kavereita. Käydään pari kertaa päivässä vähän pidemmällä lenkillä ja monta muuta pikkulenkkiä siinä välissä. Emäntä kehuu Depiä ku se on hihnassa rauhallinen eikä vedä eikä kohella eikä kuseksi koko aikaa. (Onks joku muu jotenkin koheltaja?)

Ne ajat ku ollaan kaksistaan kotona, me vaan nukutaan. Ku Emäntä tulee kotiin, me riemastutaan ihan vauhkoiksi, vaikka Emäntä yrittääkin meitä hillitä. Mutta ku Isäntä tulee, ni villiinnytään kyllä silloinkin, mutta sen lisäksi Depi haukkuu sitä pontevasti. Emäntä on ennen ollu sitä mieltä, että meikäpoika on kova haukkumaan, mutta nythän se kuulee, etten mä niin paljo haukukaan. Depi haukkuu enemmän. Mutta Depin haukku kuulostaa semmoselta hyväntahtoselta ja lempeältä (paitsi sillon ku se haukkuu kissalle!) ku taas mun haukku kuulostaa aina kauheen vihaselta. Emmä mikään vihanen oo, mullon vaan miähekäs ääni!!!

Mä oon yrittäny tyrkyttää Depille mun leluja, mut ei se niitä huoli. Yhtään se ei lähe mun perään, vaikka mä yritän houkutella sitä jahtaamaan mua. Se on kai sit niin vanha, ettei leluleikit huvita. (Se on siis 9 vuotta.) Mutta kyllä se välillä pyytää mua nujutukseen mukaan. Sillon me vähän painia nujuutetaan - hampsitaan toisiamme kaulakarvoista ja pikkasen ajetaan toisiamme takaa. Joskus me molemmat reuhataan kilpaa Emännän tai Isännän kanssa. Mutta siinäki kohtaa Emäntä aina kehuu Depiä ku se ei nipistele edes reuhatessaan, ku mä taas en millään osaa olla nipistelemättä ku mä innostun.

Sit illalla ku me ängetään molemmat Emännän syliin telkkarin ääreen, ni Depi ei nuole!!! Se vaan hengittää Emännän korvaan tai naamaan, mutta ei nuole! MITEN se pystyy olemaan nuolematta??? Mä nuolen AINA ku pääsen kielenmitan päähän!!!

Tässähän nämä tärkeimmät tämän hetken uutiset!

Terv. Fiksu. The Pusu-Villa.

Oonks mä vähä tyhmä?

Meist villiksist sanotaa ett ollaan tosi fiksuja. Meikäpoika jopa niin fiksu, että nimikin on  Fiksu. Nyt on heränny epäilys, etten oiskaan kovin fiksu! Emäntä ei nimittäin ollenkaan tietäis, että mä käyn välillä öisin kuse pissalla olkkarin matolla, jos mä vaan aamuisin kävelisin pissapaikan ohi muinakoirina. Mut ku aamulla herätään ja mennään Emännän kanssa olkkarin läpi, mun on ihan pakko käydä nuuhkasemassa sitä aikaansaannostani - ja niin Emännällä herää epäilys, että siinä (viime viikolla pesulasta haetulla) matolla saattas jotain olla, vaikkei mitään näykään. Niinpä Emäntä kokeilee paljailla varpaillaan --- ja JOO, märkähän se matto on! Eihän se Emäntä MULLE tunnusta, että se on sen huomannu, mutta kyllähän mä sen hoksaan, ku se telkee mut keittiöön ja hakee vessasta Super kymppiä ja yrittää hinkata sitä mattoa. Kyllä mä sen kuulen! Ja sit lenkillä Emäntä mutisee mulle, että pitikin sulle antaa noin tyhmä nimi ku Fiksu. Pöljä olis ollu parempi!

Terv. Fiksu, The Böljä! (JEEES! Böljä onkin viel parempi ku Pöljä!)

Rohtuuko koiran huulet?

Juu,
mutta Emäntä ei yhtään tykänny, ku "lainasin" sen huulirasvaa. Kauheesti ärjyen se tuli mua kohti ja möykkäs, että et kyllä sitä riko!!! Mähän juoksin karkuun pöydän alle ja narskuttelin sitä rasvaputkiloo hampaissani, ku siitä kuului niin kiva ääni. (Eihän Emäntä muuten ois hoksannutkaan, että otin sen huulirasvan, jos se ei ois naksunu niin kivasti!) Ihan säpäleikshän mä sen putkilon sain, mutta Emäntä oli kyl aika näppärä, ku nappas sen sisällön -sen rasvan- talteen. Kyllä se näkyy sillä vieläkin huuliaan rasvaavan, vaikka kyllä siihen tuli muutama hampaanjälki minultakin ;)

ENTÄS SYÖKÖS KOIRA KANGASTA?

No ei!
Vaikka Emäntä yrittää sitäkin syöttää.
Oltiin ihan normilenkillä ja Emäntä aina välillä antaa mulle namia. Ku oon kiltisti ku tulee vaikka auto tai mopo vastaan. No, sit tuli auto ja Emäntä törkkäs mulle namia suuhun. Oltiin ihan hölmistyneitä kumpikin ku mulla oli kangastilkku hampaiden välissä ja Emäntä hämäänty, ku mul oli sininen kieli. Sit se tajuskin, että sehän olikin pikkupala sinistä pellavakangasta, joka oli jääny sen taskuun, ku se tilkku oli kaupassa värimallina vetoketjua varten. Semmosta namia yritti mulle syöttää!!! Mut eihän se meinannu sitä saada multa pois, ku mä aattelin, että pidän sen itelläni, ku kert sain. No, luovutin sen sit lopulta, ku näytti siltä, että Emännältä menee pissa housuun, ku se nauro niin hirveesti ;)

Terv. Fiksu, Emäntääkin fiksumpi!

Kohellusta ja viherrystä

Ette kyl arvaa kuka on koheltanu. Tai no joo: mähän se olin! Nukuin soffalla täydessä unessa, ku vieras mies tupsahti ovesta ja mähän pomppasin haukkumaan, mutta samalla törmäsin johonkin tai kompastuin tai jotain ja muutama sekunti oli vaan haukun sekaista vinkunaa ja piti päättää kumpaa tekis. Päätin sit vaan parkua, ku sattu niin saamaristi!!! Menin tuolin alle parkumaan. Ku siitä jotenkin tokenin, ni Emäntä yritti selvittää, mihin sattu, mutta ei minusta mitään selvää saanu; en ontunu, mutta olin muuten vain aika hiljasta poikaa. Se oli yks sunnuntai-ilta, joten ei siihen hätään nyt mitään eläinlääkäriäkään osattu haalia. Mutta koska yöllä tutisin kivun takia, ni aamulla Emäntä sit tilas eläinlääkäriajan. Siellä mua näpelöitiin joka puolelta ja tultiin siihen tulokseen, että mulla oli oikean etujalan olkavarren venähdys - mutta ei paha, koska se ei vaikeuttanu mun liikkumista. Sain kuitenkin särkylääkettä, koska kipeähän se oli. Ja pian se lääke helpotti. Mä yritän luvata olla koheltamatta tästedes!

Juhannuksena oltiin mökillä. Se oli eka kerta tänä kesänä, joten oli meinaan ruoho kasvanu melko pitkäksi. Ei sitä voinu ajaa ruohonleikkurilla vaan Isäntä joutui niittämään sen niittokoneella. No siitähän tuli Emännälle haravoimispuuhaa moneksi tunniksi ja mä sain olla hommissa mukana koko päivän. Arvaatte varmaan, että päivän päätteeksi mä olin melko VIHREE!!!

Terv. The Fihree-Fiksu

Emännän tyhmyys

Ei kyl paljoo järjen valo säteile Emännällä - tai sit se on vaan pirun laiska! Täs pari viikkoo sitte mulle tuli pissahätä keskellä yötä ja yritin herättää Emäntää (ja vähä Isäntääkin) kävelemällä niitten päällä ja nuolemalla naamaa, mut ne vaan komensi, että nyt nukutaan! Eihän mun sit muu auttanu ku käydä kusasemassa matolle ja jatkaa sitte nukkumista. Kyllähän Emäntä aamulla huomas tyhmyytensä, mutta oppiko se mitään? EI!

Viime yönä mulle tuli erilainen hätä ja yritin taas Emäntää hereille. Tallustelin päällä ja nuolin naamaa ja niskaa ja käsiä ja mitä sain aikaan: Nuku nyt-komento vain kuului. No, en kai mä voinu nukkua, ku oli hirvee paskahätä!!! Kävin sit keittiössä kakkimassa ja tulin nukkumaan niinku käsky kävi. No, aamulla sit Emännällekin totuus valkeni ja kuulin, kun se sano Isännälle: "Seuraavalla kerralla on kyl pakko lähtee Fiksun kans ulos keskellä yötä, jos se herättää."

Mä en kyl oo niin varma, viittinkö enää vaivautua herättelemään...

terv. Fiksu, The Hätänen

Saippuakuplien metsästys

Mä en tiennykään, kuinka hauskaa voi olla saippuakuplien jahtaaminen! Mutta ku Noelin äiti niitä ampui, niin mä INNOSTUIN ottamaan niitä kiinni kilpaa Noelin kanssa. Ampui? No, ampui ampui, ku sillä on sellanen saippuakuplapyssy, mistä tulee ISOJA ja   p i e n i ä   kuplia ja joskus ne pikkukuplat on isojen sisässä. No, enivei, Noel sai niitä kuplia poksautettua käsillään ja mä kuonolla! Voi että meillä oli hauskaa - ja tuulikin osallistui leikkiin: yritti puhaltaa kuplat niin pitkälle tai ylös, ettei me saatu niitä aina kiinni. Vähä mua sit väsytti sen leikin jälkeen.

Mitähän seuraavaks leikittäis?

terv. Fiksu, The Vauhtikoira

Iltatoimet.

Meikäläisen nukkumaanmenorutiinit alkavat siitä, ku ekaks käydään pikku pissakakkalenkki. Tontin ympäri kierretään ja vähän ennen roskapönttöä pökätään se kakka, ettei Emännän tarvi sitä pitkälle kantaa. Sisälle tultua Emäntä menee pesemään hampaita(an) ja mä annan kyytiä mun possunpuolikkaalle tai lehmänrämälle. (Kumma ku mun kaikki kivat lelut on jotenkin räjähtäneitä.) Niitä mä juoksutan tuhatta ja sataa makkarista olkkarin kautta keittiöön ja takasin, ainakin miljuuna kertaa. Ja välillä sohvien ja tuolien ja sängyn kautta. Pitäähän niitä leluja vähän tuulettaa! Samalla siinä matotkin rullaantuu, hyvää se niillekin tekee!

Sit mä oon aika hengästyny - ja latkin vettä.

Emäntä (yrittää) ottaa päiväpeiton pois sängyn päältä. Mä pompin siinä päällä ja peiton sisällä ja alla ja päällä ja sisällä ja yritän "auttaa!".  Kyllä se joka ilta jotenkin onnistuu...

Ku saadaan peitto pois, Emäntä alkaa riisua ja sillä aikaa mä kaivan tyynyn alta Emännän yöpaidan. Mä haluan olla avulias herrasmies. Ravistelen sen paidan valmiiksi levälleen siihen sängyn päälle, ni sen ei ite tartte muuta ku pujahtaa paidan sisään. Tosin mä en aina haluaiskaan antaa sitä paitaa Emännälle, mutta koska mä tiedän, että saan aina iltatikun järsittäväksi, niin pukekoon Emäntä yökkärinsä!

Tikkua sängyssä järsiessäni Emäntä pujahtaa peiton alle ja sammuttaa valot. Ku mun tikku loppuu, mä hyppään lattialle taas vähän juomaan. Sit mä käyn kuiskaamassa hyvät yöt Emännän korvaan ja hyppään taas lattialle. Sieltä mä sit pikkasen inisen merkiksi Emännälle, että vilauttaa valoja sen verran, että mä saan hypättyä pöydälle. Tähtäys pöydälle nimittäin onnistuu paremmin valossa, terv. nimim. kokemusta on pimeässä epäonnistuneesta tähtäyksestä! No, ku Emäntä klikkaa valot päälle mä hyppään ja samantien Emäntä sammuttaa valon. Mä vaan tarkistan, että Emännän käsilaukku on paikallaan siinä pöydällä ja hyppään sitten lattialle. Niinpäin se hyppy onnistuu pimeässäkin.

Enää on jäljellä yks hyppy: sänkyyn Emännän kylkeen huokaisten unten maille. Isäntäkin tulee jossain vaiheessa nukkumaan, mutta siitä me ei mitään tiedetä, ku nukutaan!!!

Terv. Fiksu, The Iltapupu